Joku päivä havahdut siihen, että olet menossa jonnekin, mutta et tiedä minne ja miksi. Työpaikalla romahdat palaverissa jonkin pienen vastoinkäymisen vuoksi. Kotona raivoat lapsille, itket ja pyytelet anteeksi. Joku aamu et enää pysty nousemaan sängystä. Mikään ei enää tunnu miltään, paitsi että kaikki ahdistaa ja maha on kipeä. Toivot vain saavasi olla rauhassa koko ympäröivältä…
Erityisopettaja, terapeutti Katri Paavolainen kertoo blogissaan, miten nuoren koulusta poisjääminen alkaa usein pikkuhiljaa, ketjureaktion lailla: kouluun meneminen jännittää, poissaolot alkavat, kaveripiiri harvenee, eristäytyminen lisääntyy ja kynnys kouluun palaamiseen kasvaa. Syyt kotiin jäämisen taustalla ovat moninaisia. Ne liittyvät surullisen usein kiusatuksi tulemisen kokemuksiin, joko menneisiin tai tuoreisiin. Ei minulla, niin kuin ei kellään muullakaan, ole yksiselitteistä…
Ympäristö voi parhaimmillaan tukea terapiaprosessia. Porvoon vanhan kaupungin rauhallisuus ja tunnelmallisuus auttavat omalta osaltaan rauhoittumaan ja löytämään vastauksia elämän haasteisiin. Ratkaisukeskeisen terapian tulevaisuussuuntautuneisuus luo kontrastin vanhan kaupungin pysähtyneisyydelle. Ympäristöllä ja tunnelmalla on merkitystä, terapiaprosessissakin. Jokainen tietää, kuinka paljon helpompi on hengittää siistissä kodissa tai miten takkatuli tai kukkakimppu muuttaa huoneen viihtyisämmäksi. Ratkaisukeskeisen prosessin tavoitteena on…
